maanantai 6. toukokuuta 2013

Kun hulluus ja uskovaisuus kättä lyö

Tanja Kaarlela
Saara
Torni, 2013, 310 s.

Pohjoisesta tulee mielenkiintoista kirjallisuutta ja uusia kirjailijoita. Mainittakoon runoilija Heli Slunga ja kirjailijat Janne Huilaja ja Kaj Korkea-Aho. Nyt tähän joukkoon on tullut mukaan kirjailija Tanja Kaarlela Nivalasta.  Kirjana kämmenellä on tänään hänen esikoisromaaninsa Saara, joka on juuri ilmestynyt kuopiolaisen Tornin kustantamana.   
 Saara kertoo Oulun seudulla Heinäpään kylässä 1920-luvulla lapsuuttaan elävästä Saarasta ja hänen myöhemmistä elämänvaiheistaan. Kuusilapsisessa maanviljelijäperheessä kuohuu. Äiti on mielisairas ja seudulla vahvistuva lestadiolaisuus toteutuu hänen sairaan mielensä kautta tuomiopäivän oppina, josta erityisesti Saara joutuu kärsimään. Saaran tukena on maatilalle asettunut isän veli Aukusti ja sydämellinen Iida-piika, jotka käytännössä kasvattavat häntä.
 Pohjanmaalta muutti 1800- ja 1900- lukujen taitteessa Amerikkaan suhteessa eniten suomalaissiirtolaisia. Ei siksi olekaan ihme, että maailman tuulia maaseudulle tuova Aukusti-setä ja hänen Amerikan-tarinansa, kirjansa ja gramofoninsa kiehtovat perheen lapsia, ja erityisesti Saaraa. Sivistyksen siemen jää itämään. Olkoonkin että Aukusti näyttää olevan enemmän seikkailija ja tarinankertoja kuin suuri maailmanmatkaaja.
 Mutta kun Aukusti ja Iida ennen pitkää joutuvat poistumaan tilalta, helvetti pääsee valloilleen, maalaisyhteisö muuttuu tuhoavaksi voimaksi. Naiseuttaan etsivältä Saara-tytöltä kielletään lopulta hänen ihmisarvonsa ja seksuaalisuutensa, Jumalan nimeen ja vereen.  ”Siunaa ja varjele meitä. Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Tee tästä onnettomasta nöyrä ja kuuliainen ja aja Paholainen hänestä pois.” Siionin sävel soi tässä tapauksessa synkkää sanomaa. Saara laitetaan myöhemmin mielisairaalaan, ja kuinka sitten käykään. Sen saa lukija itse selvittää lukemalla Tanja Kaarlelan Saara-romaanin.
 Keski-ikäinen kirjailija on kertonut kuunnelleensa nuorena paikallisten ihmisten tarinoita ja kirjoittaneensa muistiin ihmiskohtaloita. Tässä lieneekin vankka pohja tämän tarinan kertomiselle. Maaseudun elämää kuvataan värikkäästi ja aistivoimaisesti. Syrjäisestä karjamajasta muodostuu Saaralle aina kesän ajaksi onnen saareke, jossa saa olla karjan kanssa, lueskella, ajatella, etsiä itseään. Kunnes nuoren siivet lopulta katkaistaan ja koittaa pimeä aika.
 Saara kuuluu Suomen itsenäistymisen aikoihin syntyneeseen pulasukupolveen, jonka arkipäivää oli köyhyys, orpous, huutolaisuus, uuvuttava työnteko, ja sittemmin myös raskas sota-aika. Tässä tapauksessa uskonnollinen hurmahenkisyys tuo vielä oman kohtalokkaan lisänsä nuoren elämään. Mielisairaanhoidon kehitysvaiheitakin romaani sivuaa. Mielisairaalassa, johon Saara lopulta vuonna 1948 joutuu, käytetään työterapiaa työskentelemällä sairaalan omalla maatilalla. Ja mikäs Saaralle paremmin sopisikaan, kuin hoitaa karjaa. Eläimistä tuntuu löytyvän lohdullisuutta usein enemmän kuin ihmisistä. Siitä taitaakin tulla yksi romaanin positiivisimmista juonteista.
 Nivalalaisen Tanja Kaarlelan esikoisromaani Saara kuulu Pohjois-Pohjanmaan kiihkouskonnollisuutta ja nuorten asemaa eri aikoina kuvaavien teosten joukkoon. Alussa mainitsemani Kaj Korkea-Aho, Ähtävällä syntynyt ja kasvanut nuori kirjailija, kuvasi vuonna 2009 ilmestyneessä esikoisteoksessaan Katso minuun pienehen nykyajan nuorten rakkaustarinaa, jota varjostaa tytön äidin mielisairaus ja siihen kietoutuva kyläyhteisön kiihkouskonnollisuus. Tällaiset teokset ovat varmasti tärkeitä niin inhimillisinä tarinoina kuin uskontojen uhrien kuvauksinakin. 

Biisi: Lauri Tähkä ja Elonkerjuu: Syrämmeni veri (s. Simo Ralli)

c Kari Tahvanainen, Iskelmä Rex, 6.5.2013