tiistai 26. tammikuuta 2016

Mysteeri



Joensuun seudun teillä ja koulujen pihoilla kurvailee nyt upouusi kirjastoauto jonka nimi on Mysteeri. Auto sai nimensä 25.1. pikkupakkasessa Joensuun pääkirjaston pihalla. 

Ensi syksynä edessä on kirjastoautojen 50-vuotisjuhla näin joensuulaisittain. Joensuun kirjastoautotoiminnasta kertoo kirjaston lehdistötiedote seuraavasti. 

Joensuun uusi kirjastoauto lähti reiteilleen 18.1.2016. Auto on Joensuun alueella järjestyksessä neljäs. Kaupungin ensimmäinen kirjastoauto lähti liikenteeseen syyskuussa vuonna 1966, joten syksyn koittaessa juhlitaan kirjastoautotoiminnan 50-vuotista taivalta. 



Auto valmistettiin Kiitokorin erikoiskoritehtaalla Volvon alustalle. Valtionapua kaupunki sai hankintaan reilut 100 000 € eli noin kolmanneksen auton hankintahinnasta. 
     Lieksan kaupunki hankkii kirjastoauton yhtaikaa Joensuun kanssa. Koska molemmat kuuluvat Pohjois-Karjalan yhteiseen Vaara-kirjastokimppaan, tarjouspyynnöt sorvattiin yhteistyössä Joensuun hankintatoimen kanssa, samalla sitouduttiin hankkimaan autot samoilta toimittajilta. Joensuun autossa on uutta tekniikkaa mm. litium-korilaiteakut, sähköisesti säädettävät pöydät ja ilmastointi, joka takaa miellyttävän lämpötilan kesäkuumallakin.



Joensuun auton ulkoasun on suunnitellut kuvataiteilija ja lastenkirjailija Ninka Reittu. Auton kokoelma on muuntuva ja entistä tuoreempi. Siirrettävillä modulihyllyillä voidaan tuoda kouluille ja päiväkodeille enemmän kysyttyjä lasten ja nuorten aineistoja ja iltareiteille vaihtaa kätevästi suurempi valikoima aikuisten uutuuksia, dekkareita ja muita haluttuja teoksia. 



Kirjastoautoon mahtuu arviolta lähes 3000 kpl kirjoja, lehtiä, dvd-levyjä ja äänitteitä. Pientä kokoelmaa täydentää erinomainen aineiston varausjärjestelmä. Koko Pohjois-Karjalan kirjastojen eli Vaara-kirjastojen kokoelmat ovat maksutta saatavilla myös autojen kautta. 
     Kirjastoautossa tehdään tiivistä yhteistyötä koulujen ja päiväkotien kanssa. Syksyisin tehdään ekaluokkalaisille kirjastokortit ja perehdytetään heitä kirjastoautossa asiointiin, kootaan materiaalia opetuksen tarpeisiin ja lukudiplomeihin opettajien pyyntöjen mukaan. Myös kirjavinkkaus kuuluu kouluyhteistyöhön ja on osa Joensuun kaupungin Kulttuurin virta – hanketta.




Kirjastoauto palvelee aamupäivät kanta-Joensuun, Kiihtelysvaaran ja Pyhäselän alakouluja ja päiväkoteja. Niiden lisäksi on pysäkkejä Noljakassa, Marjalassa, Kydössä, Utrassa, Hukanhaudalla, Karhunmäessä, Vehkalahdessa, Heinävaarassa, Kiihtelysvaarassa ja Tuupovaaran Koverossa. Vuonna 2015 kirjastoauton pysäkkejä oli 56, ja määrä on kasvusuunnassa. 



Vuonna 2014 Lastenkirjainstituutti myönsi Onnimanni-palkinnon suomalaiselle kirjastoautotoiminnalle. Palkinnon perusteluissa mainittiin mm. :

”Elämänmittaisen lukemisen kulttuuria opetteleville lapsille ja nuorille on ensiarvoisen tärkeää päästä todelliseen, fyysiseen kosketukseen kirjojen kanssa mahdollisimman usein ja säännöllisesti. Kirjastoautot ovat pyörillä liikkuvia tarina-aarrearkkuja, tietopankkeja ja sivuilta aukeavien seikkailupuistojen lähettiläitä. Lukija ja kirjan saattaminen yhteen on tärkeintä lukemista edistävää työtä, mitä voidaan tehdä.”


Kuvat: Kari Tahvanainen



perjantai 22. tammikuuta 2016

Taloyhtiöissä on parantamisen varaa

Viime aikoina on julkisuudessa uutisoitu muun muassa taloyhtiöiden hallinnosta ja vaikeudesta saada ihmisiä hallituksiin. 





Monesti ongelmia löytyy myös hallinnon sisältä. Hallituksen sisäinen tiedonvälitys esimerkiksi ei toimi. Talon sosiaalisesta ilmapiiristä ei pidetä huolta. Talon avainturvallisuus on tuuliajolla. 
     Koska puheenjohtajan rooli on ratkaiseva, isännöitsijän ohella, puheenjohtajaksi ei pitäisi valita henkilöitä joiden rehellisyys, toimintakyky ja -halu eivät ole kunnossa tai ovat huonontuneet sairauden tai muun syyn takia. 
     Aiheesta pitäisi tuoda enemmänkin tietoa julkisuuteen, että tilannetta voitaisiin parantaa ja asumisviihtyvyyttä lisätä. Taloyhtiöissä on monesti parantamisen varaa. 

Taloyhtiön viestinnästä Karjalaisen uutinen

Viestintäsuositus taloyhtiöille 


torstai 14. tammikuuta 2016

Ainako aloitetaan vuodesta nolla eli rakennussuojelua Joensuussa

Kolumni




Olen katsellut Joensuun PT-taloa Kirkkokatu 27:ssä uusin silmin. Uusin silmin sikäli, että kohta sitä taloa ei enää ole. Niin kuin ei monta muutakaan vanhaa taloa Joensuun keskustassa. Huokaisin mielessäni: Ainako vuosi nolla? Miksei aika- ja kulttuurikerrostumia säilytetä? Edes sitä vähää, mitä niistä Joensuun kaupungissa on enää jäljellä.
     Juuri tätä kirjoittaessani huomasin Karjalaisessa (3.1.) arkkitehti Samuli Sallisen haastattelun. Siinä hän toteaa: ”Rakennukset antavat kaupungille ilmeen, niistä tulee osa kaupunkilaisten muistijälkiä sukupolvelta toiselle.” Samassa jutussa uutta Joensuuta rakentava nuoremman polven arkkitehti esittää pohdittavaksi vanhan säilyttämistä lisärakentamisen avulla Inarin kulmassa hotelli-ravintola Wanhan Jokelan tontilla Torikatu 26:ssa. Olen samaa mieltä. Nokkapokalla ei tässäkään asiassa ole saavutettu mitään. Olisi sovinnon ja perinteiden säilyttämisen aika.
     Sikälikin Samuli Sallinen on ajankohtainen henkilö, että hän on yksi niistä arkkitehdeista, jotka ostivat City-Marketin kulmilta kortteli 48:n vanhat puutalot. Yli satavuotiaat puutalot entisöidään ja sisäpihalle rakennetaan kerrostaloja, millä koko homma rahoitetaan. Arvostan.

PT-taloa viinilasin äärellä vastapäisen ravintola Sointulan ikkunasta katsellessa nousee mieleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Sointulan miljööstä ja pakosalle joutuneista yrittäjistä huokuu Wanhan Jokelan perinnettä.

Kuva: Esko Eskelinen. PT-talo, Joensuu. (www.suomenmuseotonline.fi)

Pienteollisuustaloa on sanottu kaupungin ensimmäiseksi ostoskeskukseksi vuodelta 1957. Se rakennettiin pienyrittäjien liikepaikaksi. Mikä on heidän kohtalonsa nyt kun talo viimeisimpien uutisten mukaan puretaan 2017 ja YIT rakentaa tilalle 6-kerroksisen liike-asuintalon? Mistä löytää kannattavan paikan vaikkapa mustekasettien täyttöpalvelun yritteliäs pariskunta, joka juuri remontoi liikettään? Auttaako kaupunki?
     PT-talo on todettu kannattamattomaksi korjata mm. vesiputkiston ja ilmastoinnin osalta. Voisiko tällaisissa tapauksissa kehitellä uusia korjausmenetelmiä yhteistyössä vaikkapa ranskalaisten kanssa. Siellähän on toiminnassa jopa 1700-luvulla rakennettuja liikerakennuksia. Uudenlaista korjausrakentamista voisi tehdä opetuskohteena ammattikoululaisista insinööri- ja arkkitehtiopiskelijoihin. Parempia tukijärjestelmiäkin varmasti kaivataan vanhan rakennuskannan säilyttämiseen ja kunnostamiseen.

Vanhaa Joensuuta näkee kohta enää Heikki Tarman teoksista jos tätä vauhtia mennään. Olen lueskellut Tarman teosta Joensuu. Katuja ja kortteleita. Kuvakirja (2011). Autenttisen kuvamateriaalin avulla siinä kierretään ruutukaavaa päästä päähän ja 1840-luvulta nykypäivään. Puu-Joensuusta on jäljellä vain rippeitä mm. Taitokorttelissa ja Laakkosen kunnostamassa Olsonin talossa, ja onneksi kortteli 48:n uudessa tulemisessa.
     Joensuu ihmisineen herää henkiin Tarman kirjoissa. Hän on tehnyt korvaamatonta työtä sen puolesta, että edes muistot säilyvät; kaupunkilaisten muistijälkiä kuten arkkitehti Sallinen toteaa. Joensuu on vanha kauppakaupunki, käsityöläiskaupunki, nykyisin yliopistokaupunki ja kasvava aluekeskus. Tekisikin mieli vedota täkäläisten kauppiaiden ja muiden ”porvareiden” kotiseutuylpeyteen, huolehtimaan nykyistä paremmin rikkaan talous- ja rakennushistorian perinteistä. Vuodesta nolla ei aina pitäisi lähteä. Viihtyisä ja innovatiivinen asuinympäristö sisältää historiallisia kerrostumia.

Kortteli 48 


Penttilänranta, Rauma Repolan tehtaan johtajan asuintalo. 



Penttilänranta. La Passione -ravintolan talo, tyhjänä. 


Hassisen Kone –yhtye otti 1979 nimensä vihreässä puutalossa Niskakatu 14:ssä olevasta ompelukoneliikkeestä. Hassinen tosin suuttui ja muutti liikkeensä nimen vähemmän suosituksi. Hassisen Koneesta tuli legenda, joka innosti Ilosaarirockinkin kehittämistä. Vuonna 2006 vihreä talo päätettiin purkaa ja pienen riidan jälkeen YIT rakensi paikalle kerrostalon. En yhtään ihmettelisi jos talossa kummittelisi. Puolenyön tienoilla kuuluisi perustuksista kumeaa laulua ja kitaransoittoa.

Te ostatte / muoviruusuja omenapuissa / plastisia lauseita lasten suissa / soluissa vieraat geenit / migreeni jumalaisten puutarhojen torppareilla. (sanat: Ismo Alanko)


Teksti ja kuvat: Kari Tahvanainen

Kirjoittaja on joensuulainen kirjailija ja yhteiskuntatieteiden maisteri 

Kolumni. Karjalainen 11.1.2016


tiistai 12. tammikuuta 2016

R.I.P. Starman - Tribute from The International Space Station


The perfect tribute to David Bowie: an astronaut playing "Space Oddity" in space. 




Canadian astronaut Chris Hadfield spent five months in space — a time in which he gained international fame for his extensive use of social media while floating above Earth. But one of his most impressive accomplishments was his cover of David Bowie's "Space Oddity" — not only the first full music video recording in space, but a cover Bowie called "possibly the most poignant version of the song ever created." - Vox News 







keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Puurtajien juhlassa




Pohjois-Karjalan maakuntaliiton uudenvuodenjuhta Liperissä loppiaisen aattona. 

Mieleen nousi puurtajien juhla leipäpitäjän vieraana. Jokaisen tunemani henkilön kohdalla mieleen tuli, mitä kaikkea he ovat edistäneet pitkäaikaisella työllään ja saaneet aikaan. Yliopistosta ja hallinnosta yrittäjyyteen ja kulttuuriin. Sitä pitää arvostaa. 

Karjalaisen uutinen




sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Lennolla saa imettää

Aku Hirviniemi napauttaa Teri Niittiä: Näin imetetään lennolla. Näyttelijä Aku Hirviniemi hauskuuttaa Instagramissa julkaisemallaan "oikeaoppisella" imetyskuvalla.



Suomalaisjulkkiset vastaavat imetyskohun aiheuttaneelle Teri Niitille: "Moukkamaista käytöstä"

Tähän on helppo yhtyä.